Hihnarähjääjät - for Dummies
Teksti ja kuvat: Harri Katainen
Pakoreaktio = stressireaktio. Hyvä omistaja tunnistaa koirassaan stressin merkit hyvissä ajoin ennen tätä.
Koirat rähjäävät hihnassa ihmisten tietämättömyyden vuoksi. En väitä, etteivätkö koirat voisi nahistella joskus muistakin syistä, mutta remmirähjääminen ei onnistu niiltä yksin.
Kulkukoira Intiassa. Arvet kertovat eletystä elämästä ja taisteluista oikeuteen reviiristä ja resursseista, mutta stressiä sen ei ole tarvinnut kokea elämässään kuin satunnaisesti.
Remmirähjäämisen takana on stressireaktio, joka on vaarojen ja uhkaavien tilanteiden varalta kehittynyt mekanismi jonka tarkoitus on suojella vaikkapa saaliiksi joutumiselta. Normaalitilanteessa stressireaktio on hyväksi, mutta niitä tilanteita missä siitä on todella hyötyä tapahtuu äärimmäisen harvoin. Esimerkiksi tyypillinen metsästäjä-keräilijä yhteisössä elävä ihminen kokee stressiä korkeintaan vain satunnaisesti ja kaiken muun ajan hän elää stressittömästi. Nykyisessä kilpailuun perustuvassa yhteiskunnassa stressi on jatkuvaa ja siitä on tullut normaalia. Jokainen älylaitteen merkkiääni on suunniteltu herättämään huomiota ja niiden mukanaan tuomat viestit voivat lisätä stressiä entisestään. Työelämässä on normalisoitu asenne, jonka mukaan hyvä työntekijä on aina vähän stressaantunut tai muuten hän on laiska tai ei yritä tarpeeksi. Kun stressi on normalisoitu, emme osaa tunnistaa sitä itsessämme tai koirissamme ennen psykosomaattisien oireiden ilmaantumista. Jatkuva stressi on keholle myrkkyä ja se altistaa vakaville sairauksille sekä vanhentaa ennenaikaisesti.
Stressireaktion anatomia
Stressireaktiossa aivolisäke aktivoituu ja sympaattisen hermoston välityksellä kehoon leviää kortikotropiinin vapauttajahormonia. Tästä lisämunuainen aktivoituu ja erittää verenkiertoon adrenaliinia ja kortisolia. Adrenaliini kasvattaa sydämen sykettä ja valmistaa kehoa reagoimaan uhkaavassa tilanteessa. Kortisoli puolestaan vapauttaa glukoosia ja dopamiinia parantamaan suorituskykyä. Kaikki tämä tapahtuu silmänräpäyksessä. Reaktio on yleinen eläinkunnassa sillä se on kehittynyt evoluution alkumetreillä jollekin kaiken nykyisin elävän yhteiselle esi-isälle. Se myös tuntuu meissä eläimissä samalta ja pelko onkin yksi helpoiten samaistuttavista tunteista lajien välillä. Voidaan siis turvallisesti olettaa, että jos olisit koira ja kohtaisit jotain pelottavaa, tuntisit sen samoin kuin nyt ihmisenä.
Rotukoiran omistaja Intiassa.
Dopamiini koukuttaa
Mielenkiintoinen puoli stressireaktiossa on dopamiinin kuuluminen siihen yhtenä osana. Dopamiini on palkitsemishormoni. Dopamiinin ansiota on mm. jatkuva tarve vilkuilla kännykkää uusien tykkäyksien ja kommenttien toivossa. Dopamiini on niin koukuttavaa, että ruutuaika voi helposti huidella useissa tunneissa per vuorokausi. Samasta syystä myös stressi on palkitsevaa niin hullulta kuin se kuulostaakin. Siihen voi jäädä koukkuun niin ihminen kuin koirakin.
Stressireaktiota voi myös vahvistaa. Hauskoissa kotivideoissa näkee usein piloja missä uhriksi valikoitu henkilö säikäytetään mitä kekseliäimmin keinoin. Oma suosikkini on se, missä pahaa aavistamaton roskien viejä kokee elämänsä yllätyksen kun kannen alta nousee pelottavaksi pukeutunut hahmo rekan äänitorvea muistuttavan töräyksen säestämänä. Uhri parka pyllähtää kauhun kangistamana. Samalla tavoin reagoi koira pelottavaan joka äkisti ja lähietäisyydeltä pääsee yllättämään. Sen kaikki lihakset jännittyvät aivan kuin ne eivät osaisi päättää juostako karkuun vai jäädäkö taistelemaan. Jos tässä tilanteessa omistaja vahvistaa stressireaktiota edellä mainitulla torvella tai huutamalla: ”Ei!”, vahvistuu koiran kokemus entisestään. Pahimmillaan omistaja voi jopa nykiä hihnasta tai lyödä koiraa näissä tilanteissa. Mitä voimakkaampi kokemus sitä suurempi määrä dopamiinia erittyy. Näetkö millainen kierre tästä on kehittymässä? Jokaisen kokemuskerran myötä koira herkistyy ja lopulta siitä voi tulla täysin riippuvainen rähisemisestä ja alkaa hakea tilanteita itse aktiivisesti. Paatunut remmirähjä onkin addikti siinä missä kännykkäriippuvainen on.
Kuvan kaksi koiraa ovat miehen joita kohtaan katukoira osoitti agressiivisuutta. Parhaimmillaan ihminen on koiralle turvasatama joka antaa turvaa ja huolenpitoa ja jonka seurassa viihtyy ilman hihnaakin.
Miten reagoida koiran säikähtäessä?
Tässä viisi helposti muistettavaa vinkkiä:
Hallitse oman sympaattisen hermoston reaktio. Hengitä syvään ja anna sykkeen tasaantua. Harjoituksen myötä tulet taitavammaksi ja opit hallitsemaan omat reaktiosi.
Ole koiralle turvasatama ja säteile rauhaa ja turvallisuuden tunnetta. Tarvittaessa suojele häntä ja vie kauemmaksi kaikesta pelottavasta.
Anna koiralle nameja rauhoittavasti. Ruoka saa kehon aloittamaan ruoansulatus kääntämällä parasympaattinen hermosto aktiiviseksi. Sympaattinen ja parasympaattinen hermosto ovat toistensa vastakohtia, eivätkä molemmat voi olla yhtä aikaa aktiivisia. Tästä syystä ruoalla ei voi palkita suoraan pelkoja tai aggressiota.
Totuta koiraa pelottaviin tilanteisiin. Vie hänet vain niin lähelle, että parasympaattinen hermosto on aktiivinen ja syke pysyy normaalina. Tehkää sitten jotain kivaa. Itse syötän nameja tai leikin kohdekosketuspeliä missä koira koskee nenällä kämmeneen saadakseen namin.
Ole läsnä koirasi kanssa kaikissa tilanteissa. Lue kehonkieltä ja tunnista yritykset kertoa pelottavista asioista, ennen kuin hänen on pakko huutaa tullakseen kuulluksi. Tämä on tärkein ohje!
Elämässä pitää olla sopivasti stressiä
Koirat eivät varsinaisesti kaipaa stressiä, mutta ne rakastavat sopivan kokoisia haasteita. Juostessaan pallon perässä niiden keho toimii kuten stressitilanteessa, mutta kokemus on silti erilainen. Eustressi on distresssin vastakohta ja vastaa sitä tunnetta mitä me ihmiset koemme vaikkapa hyvässä crossfit treenissä. Eustressi saa koiran innostumaan harjoittellusta, pyörälenkeistä tai palloleikeistä. Muistathan kuitenkin huolehtia kohtuudesta huvituksissa. Pallohulluus on yksi addiktio, eikä riippuvuus ole kenellekään hyväksi. Kaikkea kohtuudella, myös huvituksia.
Stressitön koira = tasapainoinen koira.
Artikkelin kirjoittaja on eläintenkouluttaja ja eläinkommunikaation asiantuntija.