Terveisiä Mikkelistä
Moikka! Tänään kotiuduttiin Mikkelistä missä oltiin kisaamassa kahtena päivänä. Minä kisasin Yandalla ja Tytillä, josta lisää tuonnempana. Kisojen välillä pidettiin leiriä tässä MAH kentällä. Sannakin kisasi kun Pirre pääsi nauttimaan radoista ekaa kertaa sitten 8 kk. Palautumiseen liittyvät ongelmat on nyt selätetty. Onnea Sanna ja Pirre!
Tytistä. Minä sain ohjata shelttiä nimeltä Tytti jonka nimesin heti Tykiksi. Herrajestas mitä kyytiä medi ykkösissä mennään. Tytti antoi koeajon ja ekaa kertaa starttasin nyt tässäkin luokassa. Olen nyt sitten kisannut kaikissa kokoluokissa mitä on tarjolla.
Nollia ei mukana tullut, mutta oppia siitäkin edestä. Tein 10 kertaa saman virheen, eli koira ei aloittanut keppejä oikein. Hm…. täytyypä tuumata mitä tästä voisin oppia. Muuten menikin sitten hienosti. Tytti on aivan huikea tuleva aksakoira! Toivottavasti saan kokeilla pian uudestaan.
Yanda tykitti kaksi aksarataa eikä mitään ongelmia ollut turvallisuuden suhteen. Olen siis hyvin tyytyväinen sekä treeniin, että tulokseen. Ehkä seuraavisssa kisoissa voin ottaa tämän suhteen jo rennommin.
Ohjaus tuntuu kepeältä. Yanda tekee kaikkensa tehdäkseen oikein, mutta samalla se irtoaa kuin ajatus aina kun tarvitsen. Puomi ja suorat on ultra nopeita. En pysy kyydissä! Nyt uutena huomattin, että Yandan etenee niskakarvat pystyssä radat lähdöstä maaliin. Siitäkö lie tuo lähtökin niin vaikea, kun ei malta millään olla paikallaan? En halua olla hänelle tästä jyrkkä, sillä lopultahan hän vain yrittää selvitä mahdollisimman nopeasti lähdöstä maaliin ja tässä kohtaa tämä on koiraurheilua. Tällaiseksi minä olen hänet kasvattanut.
Ja katsokaa mikä vauhti! Hän on kuin taidetta. Mihin kaikkeen tuo olento pystyykään! Olen samaan aikaan sekä huolissani, kuten vanhempi on katsoessaan lapsensa kartinkisoja ja samaan aikaan niin ylpeä. Tässä menee paras koiraystäväni ja hän nauttii tästä enemmän kuin mistään.
Edellisten kilpailujen jälkeen olen panostanut paljon omaan fysiikkaani ja hieman rataharjoittelun kustannuksella. Perustelin sitä itselleni, että koiran on saatava palautua enemmän. Ehkä päätös oli oikea, mutta siltä pohjalta ei voi tulostavoitteita ottaa. Täytyy olla tyytyväinen niihin kaikkiin kohtiin jotka sujuivat ja oppia niistä mitkä eivät vielä sujuneet. Etenkin se keppien aloitus pitää miettiä. Ehkä meidän koirat on harjoitelleet liian hyvissä olosuhteissa? Ulkonurmi ja edellisen evoluutiokerran takaiset kepit yllättivät koko ajan.
Radat oli profiililtaan hyvin erilaisia. Siinä missä Laura Mätön radat muistutti minua niistä ykkösen radoista missä olen tottunut kisaamaan, muistutti Mika Kankaan radat minua arvokisoista. Mentiin niin lujaa, kuin sukkahousuissa pääsee, eikä silti riittänyt. Joka paikkaan oli kyllä kiire. Tykkäsin!
Sitten on ihan pakko vielä hehkuttaa kolmea mun urheilijaa. Ensinnäkin Kaisa ja Pele teki ekan nollansa kolmosista ja tykitti heti kovia aikoja. Hyvä Kaisa ja Pele, ja onnea näyttävästä sisääntulosta kolmosiin!
Sitten haluan hetkuttaa paria Tea ja Diesel. He tekivät tänään tokan nollansa ykkösissä upealla radalla. Tämä on taitava pari! Hyvä Tea ja Diesel!
Ja viimeisenä Maija ja Hedda, jotka voittivat Janakkala Open medit 2021. Hyvä Maija ja Hedda! Meillä on Maijan ja Heddan kanssa yhteistä historiaa aivan matkan alkumetreistä lähtien. Aloimme siitä, että nollia ei meinannnut tulla millään ja jo pelkkä kolmosiin nouseminen oli ylikiipeämätön vuori. Heddan kanssa ollaan nyt siis jo näin pitkällä! Hyvä Maija! Olet ansainnut kaiken tämän ja paljon enemmän. Kiitos kun olet niin ihana koirillesi. Ei ole helppoa yhdistää urheilua ja aitoa rakkautta koiriaan kohtaan näin sujuvaksi paketiksi. Kiitos, että saan olla valmentajasi.
Onnea Maija ja Hedda!
